Lintuvideoita

En edes muista, mikä papukaija-video herätti sen. En muista aikaa enkä paikkaa. Muistan nauraneeni tuolle ihmismäisesti käyttäytyvälle lentävälle otukselle vielä toisenakin päivänä, ihan itsekseni. Ehdoton suosikkini tänäpäivänä on kakadu Pebbel, tuo kiroileva ja turhautuneen näköinen lintu on vaan niin hauska.  Olen ymmälläni, miten inhimilliseltä sen käyttäytyminen näyttää (ja nimenomaan vain näyttää). Lisäksi löytyy paljon videoita, joissa linnuille on opetettu hienoja temppuja.

Sisälleni jäi kutkuttamaan ajatus tutkia lemmikkilintuja. Vuosien varrella innostus lemmikkilintuja kohtaan aina nousi ja laski, innostuin tutkimaan joitain lajeja ja mietin, miten minä voisin pitää lintuja. Monesti vain hautasin ajatuksen, sillä koirat veivät tuolloin paljon aikaani, ja uskoin että en ollut runsaasta lukemisesta huolimatta saanut sitä kunnollista kuvaa linnun pidosta.

Tietoa linnuista on paljon huonommin saatavilla, kuin vaikka koirista. Ihan jo kirjastosta löytyy koirista hyllylllinen kirjoja, linnuista kaksi, kirjaa siis. Nettiin on siis turvautuminen, jos linnuista haluaa tietoa. Netistä löytyy tietoa koirista ihan älyttömästi, pystyt lukemaan todella paljon yksityiskohtaista tietoa koiran hoidosta, sairauksista, ruokinnasta ja ihan kaikiesta. Linnuista löytyy suomeksikin ihan kivasti, mutta ei silti läheskään yhtä paljon tietoa kuin koirista. Alkoi tuntumaan, että lintuharrastajilla on jokin salaseura, mihin vain harvat ja valitut pääsee ja jossa sitten jaetaan se tieto toisilleen, ei siis ulkopuolisille. En väitä, että lintuyhdistyksen tietopankki olisi huono. Onhan sielä perustiedot, mutta itse kaipasin jotain vielä laajempaa tietopankkia. Neitokakadujen hoidosta kertova Variaatioiden aikakausi on tietty ihan huippu neitokakadua haluavalle, tieto on todella yksityiskohtaista.

Lajitietoa linnuista on todella vähän suomeksi saatavilla. Harrastajien kuvia katsoessa suomestakin löytyy toinen toistaan eksoottisempaa lintua, mutta tietoa niistä ei löydy juurikaan mistään. Koiraharrastajana olin ymmälläni, Suomessa on satoja koirarotuja ja niille useita kasvattajia ja jokaisesta kennelliiton hyväksymästä rodusta löytyy suomeksi hyvä kattaus tietoa. Lintujen kasvattajia on paljon vähemmän ja suomessa ei juurikaan kasvateta mitään erikoisempia lintuja. 

Kun kipinä linnun hankinnasta syttyi, aloin tutkimaan lajeja, joita suomessa olisi kohtuu helpolla saatavilla, sillä ulkomailta tuonti ei ollut vaihtoehto. Selviö oli myös että kyseessä olisi joku koukkunokka, eikä suoranokka. Isot papukaijat kiehtoi, mutta tämänhetkinen asunto kerrostalossa olisi meillä liian pieni isolle papukaijalle. Ja isosta linnusta lähtevä meteli olisi myös kovempi, kuin pienemmästä linnusta. Undulaatti ei viehätä minua ulkonäöllisesti ollenkaan, joten suljin sen listalta kokonaan pois. Neitokakadu jäi pyörimään mieleeni. Ne olivat kauniita, kätevän kokoisia ja näemmä kesyyntyivät suhteellisen helposti. Aloin jo kotona suorittamaan mittailuja ja tutkimaan millaisen häkin pysyisin tarjoamaan ja minne. Sitten nettiin selailemaan häkkejä.

Imin neitokakaduista kaiken tiedon, kävin katsomassa niitä lintutarhalla ja luin Variaatioiden aikakauden kokonaan. Katselin videoitakin paljon. Sitten selailtuani jälleen kerran eri lajeja, törmäsin raita-aratteihin. En ollu ikinä nähnyt tai kuullutkaan koko lajista. Ensimmäinen asia joka kiinnitti huomioni oli maininta "hiljainen" ja "rauhallinen". Ja nähdessäni kuvan, olin myyty. Tuo pieni pullea höyhenpallo oli vain niin suloinen!

Raita-aratti on suomessa jäänyt aika vähälle huomiolle, eikä lintujen saatavuus ollut mikään kovin hyvä. Raidosta ei ollut suomeksi oikeastaan muuta tietoa, kuin Faunattaren sivuilla pieni esittely. Jouduin tyytymään englanninkieliseen sivuun, sivun luettuani olin entistä varmempi että raidat ovat se meidän juttu. Raitojen kesyyntyminen ei ole läheskän yhtä varmaa kuin undulaatin tai neitokakadun. Mutta minulle se sopi mainiosti, lintuja oli kuitenkin tarkoitus ottaa vähintään kaksi. Raitojen äänimaailma on myös enemmän omaa korvaa miellyttävä, kun äänet ovat enemmän matalia kuin korkeita ja sitten sitä volumea on paljon vähemmän kuin monella muulla linnulla. Vihellyksiä enemmän niiltä kuulee narskutusta ja pulputusta, sekä pierutyynymäisiä ääniä.

Sitten alkoi selvitys mistäs tuommoisen raidan saisi.