Parvemme on pysynyt kolmen vahvuisena tämän reilun vuoden ajan. Kovasti on ollut yritystä löytää parveen se neljäs jäsen, mutta oikeaa ei vain ole löytynyt. Raitoja löytyy eläinkaupoista ihan mukavasti, mutta koska niissä ei juurikaan ole tietoa lintujen iästä tai sukupuolesta, olen vältellyt niistä ostamista. Olen haaveillut nuoresta yksilöstä, koiraasta, jollain erikoisemmalla värillä, toiveena olisi myöskin että yksilö olisi jo tottunut käsittelyyn edes vähän.
Kasvattajia ei Suomessa siis juurikaan ole, ainakaan niin että he myisivät kasvattejaan eteenpäin. Muutamia yhteyksiä olen saanut Hollantiin ja Ruotsiin, mutta linnulle tupsahtaakin äkkiä todella paljon hintaa, kun lähtee sitä lentäen hakemaan. Hyvästä kannattaa aina tietenkin maksaa, mutta itselle lentopelko on todella iso kynnys lähteä hakemaan lintua muualta. Vaikka Hollannin kasvattajien raidat ovatkin ihan huippuluokkaa olen jäänyt ihan jossittelun asteelle ja toivomaan että se neljäs vain löytyisi täältä Suomesta.
Raidat saivat myös uuden asumuksen viime keväänä. Tilasin Montana Paradiso 150:sen tarjouksesta, enkä ole katunut. Raidoilla on sopivasti tilaa pyrähdellä ja häkki on todella helppo pitää puhtaana. Häkki on hyvin jämäkkää materiaalia, joten mistään rimpulasta ei ole kyse.
Kiireisen arjen keskellä raitojen kesytys on jäänyt vähemmälle, niskasta pitäisi ottaa taas kiinni ja alkaa ihan aktiivisesti jatkaa siitä mihin jäätiin. Usko alkaa kuitenkin hiipumaan ja noista tuskin koskaan tulee millään tavalla käsiteltäviä lintuja. Se on meillä ollut täysin sivuseikka, sillä niiden touhut ovat tarjonneet paljon viihdykettä. Lisäksi uskon niiden olevan ihan onnellisia omana pikku-parvenaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti